tammikuu 13, 2019 Kommentit(0)

    Vanhemmuus ja yhteiskuntokelpoisuus

    Pikkulapsena haaveilemme elämästä läpi ruusunpunaisten lasien. Ajatuksissamme on hyvä työ, omakotitalo, perhe, lapset ja näin elämme onnellisena elämämme loppuun saakka.

    Piirustuksissamme komeilee vain hymyileviä ihmisiä ja aurinko paistaa aina. Iän karttuessa nuo haaveet muistuvat mieleemme, mutta samalla tajuamme elämän realiteetit. Ymmärrämme ettei raha kasva puussa. Tajuamme ettei ihmisen voimavarat olekaan loputtomat eikä ihmissuhteetkaan synny itsestään. Vain harva on tilanteessa, jossa nämä asiat järjestyvät ilman suurempia ponnisteluja. Ennen vanhaan perheessä vaimo hoiti kodin sekä lapset, mies toi leivän pöytään. Edelleen maailmalla on useita kulttuureja, joissa toimitaan näin. Suomalaiset ovat kuitenkin omaksuneet jo modernimman kulttuurin, joka tarkoittaa, että taloudesta huolehditaan tasapuolisesti. Onko tilanne kuitenkaan aina tasa-arvoinen?

    Tasa-arvoinen työnhaku?

    Suomalaiset ovat hyvin päämäärätietoisia ja keskimäärin hyvin kouluttautuneita ja uratietoisia. Naisia ja miehiä tulisi kohdella tasa-arvoisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Naisten työnhaku ikä on parhaillaan nuorena aikuisena. Kun lapseton nainen lähenee 30 ikävuotta alkavat työnantajat pohtimaan, että kohta saa etsiä jo äitiyslomasijaisen. Toisaalta jos olet jo tehnyt lapset tähän ikään mennessä, ei sekään ole hyvä, koska lapset sairastelevat ja tällöin tulee enemmän työpoissaoloja. Yli 50-vuotiaiden työllistyminen onkin sitten omalukunsa ja kaikin puolin haastavaa sekä miehille että naisille. On kuitenkin taattu, että isä ja äiti ovat eriarvoisessa tilanteessa työhaastattelussa, sillä lapset huolettavat lähes aina työnantajaa enemmän, kun kyseessä on äiti.

    Nainen ole valmiina

    Pohditaanpa lisää äitiyttä. Vanhemmuus, äitinä oleminen on askel uuteen maailmaan. On helppoa kuvitella ja suunnitella elämää etukäteen ja ennen lapsia. Useat ovat jo varmoja, kuinka asiat sitten lasten teon jälkeen etenevät. Kuitenkin aina asiat eivät mene suunnitellusti. Äitiys on työ joka ei lopu koskaan. Työ johon on niin monta eri toimintaohjetta, ettei itsekään tiedä mikä oikein. Se on työ josta saa jatkuvaa palautetta, joko suoraan lapsilta, opettajilta tai muilta vanhemmilta. Onneksi myös erilaiset lehtiartikkelit ja kirjat muistuttavat epäonnistumisestasi, kun pesitkin lastesi hampaat väärällä hammastahnalla. Katsos kun äitinä sinun tulee hoitaa lapsesi puhtaaksi, kammata kauniiksi, syöttää vain kotitekoista ja ehdottomasti lähellä tuotettua luomuruokaa, muista kierrättää, pestä pyykkiä, mutta varokin parabeeneja, sillä sehän on myrkkyä ja varmasti syy kaikille lapsesi iho-oireille nyt, aina ja ikuisesti. On kuitenkin oltava myös menestyvä. Täytyy olla hyvä koulutus ja työpaikka, ettet ollut vastuuton ja tehnyt lapsia ennen vakaata suunnitelmaa. On oltava hyvässä kunnossa, harrastettava joogaa, seinäkiipeilyä, taidetta ja musiikkia, muttei kuitenkaan liikaa silla on vietettävä myös kaikki aika yhdessä perheen kanssa, koska niin hyvät äidit ja ihmiset tekevät. On näytettävä hyvältä, ostettava merkkiä, pelattava tietovisoja, olla kultturelli ja ehdottomasti on luettava kirjoja, muutenhan lapsistasi tulee tyhmiä. Muistathan siis nämä, kun astut vanhemmuuden ihmeelliseen maailmaan.  

    Kuinka onnistua?

    Yhteiskunta ja sen ihmiset luovat äärettömät paineet äideille. On oltava kaikki ja mielellään vähän enemmän. On mietittävä eläkettä, työkokemusta, maailmankatsomusta, maapalloa, menestystä, ulkonäköä ja parisuhdetta. On oltava hyvä ystävä ja luoda sosiaalinen verkosto. Kuinka sitten toteuttaa nämä kaikki? Lähtökohtaisesti vain harva meistä kykenee olemaan ihmisrobotti ja täydellinen kaikkialla. Onkin siis hyvä pohtia omat lohdutuksemme tai suunnitelmamme oman täydellisen äitiysuramme varalle. Hyviä suunnitelmia voi olla esimerkiksi maastamuutto paikkaan, jossa ketään ei kiinnosta tai kukaan ei ainakaan ymmärrä tekemisiäsi. Voit myös hankkia rikkaan puolison ja toivoa että hän on antelias. Viimeisenä muttei vähäisempänä voit myös polttaa itseni loppuun ja tajuta kantapään kautta, ettei täydellisyyttä olekaan. Olemme ihmisiä, emme koneita. Olemme kaikki vastuussa itse omasta onnellisuudestamme ja kannattaa todella miettiä elääkö täällä itseään vai muita ihmisiä varten.

    Kuinka onnistua?