kesäkuu 19, 2017 Kommentit(0)

    Tunnelukkojen käsittely on tie tasapainoisempaan ja antoisampaan elämään

    Monet meistä ajautuvat yhä uudelleen saman tyyppisiin ikäviin tilanteisiin, mutta välillä on vaikea ymmärtää miksi niin käy. Emmehän me niihin halua, mutta joku toiminnassamme meitä niihin kuitenkin ohjaa. Tällöin kyse on useimmiten tunnelukoista, jotka ohjaavat mieltämme ja käytöstämme. Hyvä uutinen on, että kun tunnelukon tunnistaa, voi tietoisesti opetella toimimaan eri tavalla.

    Joku meistä ei osaa sano ”ei” edes silloin, kun ei todellakaan pystyisi tai haluaisi tehdä jotain ja kantaa vastuuta kaikkien muiden ongelmista laiminlyöden itsensä. Kilttinä ihmisenä hän lupaa hoitaa erilaisia asioita ja uuvuttaa lopulta itsensä. Joku toinen kokee niin suurta sisäistä turvattomuutta, että hän pyrkii kaikin keinoin pysymään mukavuusalueellaan, sillä epäonnistumisen pelko on lamauttavaa. Kolmas taas kokee jatkuvasti ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka olisi ihmisten joukossa ja oikeasti kaipaisi osallisuutta. Yleistä on myös hyväksynnän hakeminen jopa ventovierailta, hylätyksi tulemisen pelko joka nostaa päätään jopa tavallisissa erotilanteissa, pessimismi ja murehtiminen tai ylenmääräinen ankaruus itseä ja muita kohtaan.

    Merkkejä tunnelukoista voivat olla myös impulsiivisuus ja riittämätön itsekontrolli, jatkuvat turvattomuuden tunne, murehtiminen ja muutoksen pelko sekä erilaiset arvottomuuden kokemukset ja oman itsen kritisointi ja vähättely.

    Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten tunnelukot voivat haitata elämäämme.

    Lapsuuden käsittelemättömät kokemukset jäävät vaikuttamaan mieleen

    Tunnelukot juontavat yleensä juurensa lapsuuteen. Ne ovat olleet selviytymiskeinoja hankalissa tilanteissa ja lopulta jääneet niin tiukasti mieleemme, että niistä on tullut osa persoonallisuuttamme. Pienen lapsen kapasiteetti käsitellä asioita ja tilanteita on varsin rajallinen, joten nämä keinot ovat saattaneet olla välttämättömiä. Aikuisen elämässä niistä tulee kuitenkin turhia taakkoja ja ne voivat haitata merkittävästi esimerkiksi toimivien ihmissuhteiden muodostamista.

    Ensimmäinen askel oman käytöksen muuttamiseen ja tunnelukon avaamiseen on tunnistaa omat lukkonsa. Sellaista mitä ei tiedosta ei myöskään voi muuttaa. Prosessissa avainsana on myötätunto. Kaikilla meillä on omat lukkomme, eivätkä ne ole virheitä. Ne ovat olleet lapsen selviytymiskeinoja vaikeissa tilanteissa ja myötätunnon kautta on helpompi ymmärtää, mitkä tilanteet niitä ovat aiheuttaneet. Omia kokemuksiaan ymmärtämällä voi pikkuhiljaa päästää irti lapsen selviytymiskeinoista ja ottaa tilanne aikuisen keinot.

    Lapsi reagoi hankaliin tilanteisiin joko pakenemalla tai hyökkäämällä, eli välttelemällä tilannetta tai antautumalla. Aikuisten maailmassa nämä keinot eivät ole erityisen tehokkaita, jos pyrimme saamaan haluamiamme asioita. Aikuisen täytyy oppia käsittelemään vaikeitakin tilanteita ja toimimaan niissä aktiivisesti ja maltillisesti. Syvälle pinttyneistä tavoista on kuitenkin vaikea luopua. Onneksi tukena voi käyttää erilaisia työskentelymenetelmiä. Terapiassa ihmisiä pyydetään usein esimerkiksi kirjoittamaan kirje omalle sisäiselle lapselle. Tämän kautta pyritään muuttamaan tapaa, jolla ihminen puhuu itselleen.

    Tunnelukot näkyvät myös kehossa

    Kun negatiiviset kokemukset ja tunteet jatkuvat pitkän aikaan tai toistuvat säännöllisesti, eikä niitä pääse käsittelemään, ne jäävät kehon muistiin tietynlaisina jännitystiloina ja mahdollisesti myös kipuina. Jos tunteita tukahdutetaan, ne eivät ainoastaan vaikuta mieleen vaan saavat myös kehon oireilemaan.  Tällöin voidaan puhua kehon tunnelukoista, jotka ovat mielen tunnelukkojen ilmentymiä kropassamme. Tähän teoriaan perustuvat erityisesti sellaiset menetelmät, jotka painottavat kehon ja mielen yhteyttä. Tällaisia ovat mmm. Marion Rosenin kehittämä Rosen-terapia sekä useat mindfullness- ja rentoutumisharjoitukset.

    Omia tunnelukkoja voi kartoittaa testin avulla. Testin jälkeen kannattaa rauhassa tutustua eri tunnelukkojen kuvauksiin, neutraalisti ja ilman tuomitsemista. Tämä on jo yksi askel kohti tunnelukoista vapautumista, joten kauhistelun sijaan muista kiittää itseäsi ja jatka matkallasi eteenpäin.