huhtikuu 27, 2017 Kommentit(0)

    Sosiaalipsykologia tutkii ihmistä osana ympäristöään

    Yliopistojen pääsykokeissa psykologia on yksi suosituimmista hakukohteista, mutta sosiaalipsykologia on jo vieraampi ala. Opinto-oppaat tarjoavatkin alasta melko ylimalkaisen kuvan, mutta kyseessä on todella mielenkiintoinen psykologian osa-alue. Sosiaalipsykologia tutkii yksilön, ryhmän ja yhteisön vuorovaikutusta ja ilmiöitä sekä sosiaalista vaikuttamista, eli sitä miten ihmiset vaikuttavat toisiinsa ja muovaavat toistensa käytöstä. Virallisesti sosiaalipsykologia on yhteiskuntatiede, sillä aineen alla käsitellään yhteiskuntaa koskevia asioita kuten ryhmiä, erilaisten ihmisten toimintaa ja yhteisöjä. Suomessa sosiaalipsykologiaa voi opiskella kolmessa eri yliopistossa, eli Tampereella, Kuopiossa ja Helsingissä.

    Tutkimus on suosinut kokeellisia metodeja

    Ensimmäiset kokeelliset sosiaalipsykologiset tutkimukset tehtiin 1800-luvulla. Psykologi Norman Triplett huomasi, että pyöräilijät pystyvät polkemaan kovempaa ryhmässä kuin yksinään. Hän kiinnostui ilmiöstä ja päätti kokeilla toisella esimerkillä. Hän pyysi lapsia kelaamaan virvelin kelaa niin nopeasti kuin mahdollista. Pareittain työskentelevät lapset olivat huomattavasti nopeampi kuin yksinään työskentelevät. Ilmiö on nimetty sosiaaliseksi helpottumiseksi. 1800-luvun lopulla puolestaan ranskalainen tutkija Max Ringelmann teki tutkimuksen, jossa hän havaitsi, että kun kahdeksan miestä vetää yhdessä köyttä päästään vain puoleen siitä voimasta, jota olisi voinut odottaa yhteenlaskettujen yksilösuoritusten perusteella. Tätä ilmiötä kutsutaan sosiaaliseksi laiskotteluksi. Yksilöllä on taipumus vähentää ponnistelua ryhmän kasvaessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka sosiaalipsykologiset tutkimukset olivat hyvin pitkälle kokeellisia tieteenalan alkuvaiheessa.

    Kokeelliset metodit ovat olleet suosiossa myöhemminkin kenttätutkimuksen ja tarkan mittauksen sijasta. Tämä johti 1970-luvulla siihen, että sosiaalipsykologisen tutkimuksen tarpeellisuus ja mielekkyys asetettiin kyseenalaiseksi monesta eri suunnasta. Aiheesta käytiin kiivasta keskustelua, mutta tämän jälkeenkin kokeellista metodia on hyödynnetty onnistuneesti ja sosiaalisen kognition tutkimus on saavuttanut vakiintuneen aseman. 1970- ja 1980 -luvuilla sosiaalipsykologiassa on ollut yhä enemmän vallalla suuntaus, jota kutsutaan sosiaaliseksi konstruktionismiksi. Kyseessä ei ole niinkään yhtenäinen teoria tai tutkimusohjelma, vaan todellisuuskäsitys, jossa yhdistyvät erilaiset teoriat.

    Vuonna 1971 tutkija Philip Zimbardo järjesti kalifornialaisessa Stanfordin yliopistossa psykologisen kokeen, jossa hän tutki sitä, miten ihminen reagoi valtasuhteisiin vankilaa muistuttavassa ympäristössä. Kokeeseen osallistui 24 opiskelijaa, joista puolet olivat vanginvartijoita ja puolet vankeja. Vanginvartijoille annettiin tehtäväksi pitää yllä järjestystä, mutta väkivalta kiellettiin. Kokeen oli tarkoitus jatkua kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin keskeyttämään kuuden päivän jälkeen vanginvartijoiden kohdellessa vankeja jatkuvasti raaemmin. Kokeen tieteellisyys on myöhemmin kyseenalaistettu ja sitä on pidetty epäeettisenä. Koetta pidetään kuitenkin mahdollisena osoituksena siitä, että tietyissä olosuhteissa kuka tahansa on kykeneväinen julmuuteen.

    Sosiaalipsykologian suuntaukset

    Sosiaalipsykologia voidaan jakaa kolmeen erilaiseen suuntaukseen. Psykologinen sosiaalipsykologia tarkastelee ennen kaikkea yksilöä tämän sosiaalisessa ympäristössä. Sen teemoja ovat mm. kommunikaatio, asenteet, tunteet, moraali ja sen kehittyminen, ihmisten väliset suhteet, sosiaaliset ryhmät ja ryhmien väliset suhteet. Sosiaalipsykologit pyrkivät löytämään yhteneväisyyksiä mm. neurotieteiden, kokeellisen taloustieteen, onnellisuustutkimuksen ja politiikantutkimuksen kanssa. Sosiologinen sosiaalipsykologia puolestaan on kiinnostunut siitä, miten ihminen asettuu sosiaalisiin rakenteisiin ja miten sosiaaliset rakenteet vaikuttavat ihmisten käytökseen ja kulttuuriin. Sosiaalisen kognition tutkimus pitää sisällään mm. sosiaalisen havaitsemisen, skeemat, vääristymät ja stereotypiat. Tutkijat pyrkivät selvittämään, miten käsitykset syntyvät ja miten ne vahvistuvat, heikentyvät tai muuttuvat.

    Koulutus sopii pohjaksi monelle alalle

    Sosiaalipsykologi voi toimia varsin erilaisissa työtehtävissä. Kokonaisuuteen vaikuttavat toki sivuainevalinnat ja työkokemus, samoin kuin omat kiinnostuksenkohteet. Sosiaalipsykologeja työskentelee mm. hallinto-, suunnittelu- ja kehitystehtävissä, opetuksen tai koulutuksen parissa ja tutkijoina. Tampereen yliopistosta vuosina 200 – 2008 valmistuneita sosiaalipsykologeja työskentelee mm. projektipäälliköinä, projektisuunnittelijoina, opettajina, toiminnanjohtajina, henkilöstökonsultteina, rekrytointikoordinaattoreina, työvoimaneuvojina, opintosihteereinä, tiedottajina ja urasuunnittelijoina.